Vieraskynä: Onko tulevaisuus pätkätöissä?

Työ muuttuu. Yhä useampi meistä on kiinnostunut muustakin kuin vakituisista työsuhteista. Palkansaajia kiinnostaa nyt entistä enemmän myös keikka-, projekti- ja vuokratyö.

Muutos johtuu uudenlaisen työn tarjonnan lisääntymisestä. Teknologian myötä meillä on uudenlaisia mahdollisuuksia tarjota, vastaanottaa ja tehdä muutakin kuin vakituista työtä. Niinpä ”epätyypilliset” työsuhteet kiinnostavat yhä enemmän esimerkiksi asiantuntijoita.

Suhtautuminen työhön on muuttumassa, ja ajattelemme työelämästä yhä joustavammin. Moni on sitä mieltä, että välillä työtä voisi tehdä enemmän ja välillä vähemmän. Joku voi toivoa voivansa vaikuttaa ansiotasoonsa työskentelemällä pari tuntia keikkapalkalla perustyöpäivän päälle. Loppujen lopuksi kyseessä on valinta vapaa-ajan ja vastikkeellisen työn välillä. Kyse on siitä, kuinka paljon kumpaakin arvostaa. Arvostus vaihtelee myös elämäntilanteiden mukaan.

Kannattaa huomata, että on kokonaisia ammattikuntia kuten lääkärit, joiden osalta pidämme täysin normaalina oman klinikkabisneksen pyörittämistä vakiviran kyljessä. Nyt vastaava mahdollisuus on entistä useampien ulottuvilla muillakin aloilla.

Miksi työelämän muutos ei vielä näy radikaalimmin?

Miksi työntekomahdollisuuksien muutos ei sitten vielä näy radikaalimmin tutkimuksissa ja kyselyissä, kuten ManpowerGroupin Global Candidate Preferences -tutkimuksessa? Ensinnäkin muutos saattaa tuntua hitaalta, sillä ihmisellä on taipumus yliarvioida lyhyen aikavälin muutosta ja aliarvioida sitä pitkässä juoksussa.

On myös hyvä muistaa, että jonkin ilmiön yleistymisestä ei automaattisesti seuraa, että vanha väistyy kokonaan. Työelämän muutos tuskin tarkoittaa, että ainakaan lähitulevaisuudessa kaikki tekisivät keikkatyötä. Kaksi kolmasosaa määräaikaisista palkansaajista haluaa edelleen pysyvää työtä.

Hyvä esimerkki kehityksen hitaudesta on paljon puhuttu vuokratyö. Sanalla vuokratyö on erilainen soundi kuin kymmenen vuotta sitten. Vuokratyötä myös tehdään monista eri syistä, ja se on merkittävä kanava vakituisen työn saamiseen.  Henkilöstöpalveluyritysten liiton teettämän tutkimuksen mukaan vuokratyöntekijä on jopa innostuneempi työstään kuin keskiverto suomalainen työntekijä.

Imagon paranemisesta huolimatta vuokratyö on edelleen varsin marginaalinen työnteon muoto Suomen työmarkkinoilla. Vuonna 2018 kaksi prosenttia palkansaajista oli vuokratyöntekijöitä.

Siis huoli pois, jos pidät vakituisesta työsuhteesta! Niitä on aivan varmasti myös tulevaisuudessa tarjolla. Ehkä tulevaisuudessa vain neuvottelemme avoimemmin erilaisista tavoista tehdä työtä ja voimme jouhevammin valita omaan elämäntilanteeseemme sopivan järjestelyn.

Muutosta tarvitaan myös järjestelmään

Jotta muutos lähtisi toden teolla liikkeelle, järjestelmätason reformi on tarpeen. Pohjoismaissa lainsäädäntö, sosiaaliturva ja verotus on alun perin rakennettu tietyille oletuksille. Suomessa menneet vuosikymmenet tuntuvat pitävän pintansa vielä muita verrokkimaita tiukemmin.

Monella tavalla järjestelmämme olettaa, että kansalainen on palkansaaja, joka on yhdellä työnantajalla töissä tietyn määrän tunteja päivässä, tietyn määrän päiviä vuodessa. Jos tästä normista aikoo poiketa, elämä voi muuttua haastavaksi. Jo yrittäjyyskin tuntuu olevan ilmiö, jota vastaan systeemi yrittää kamppailla.

Nykymalli ei tulevaisuudessa enää vastaa kaikkiin työelämän tarpeisiin, eikä se kaikilta osin vastaa niihin nykyisyydessäkään. Muutos on kuitenkin melkoinen savotta. Kun järjestelmää on nikkaroitu ja paikkailtu monen vuosikymmenen ajan ilman selkeää päämäärää, on saatu aikaiseksi oikea kaislainen katiska. Miten lähteä järjestämään uudelleen jotain sellaista, jonka nykytoimintaakaan ei kukaan tunnu ymmärtävän?

Totuus kuitenkin on, etteivät työelämän muutosta edistä pelkät ihmisten toiveet. Järjestelmällä on merkittävä ohjausvaikutus ihmisten käytökseen. Poliittisessa keskustelussa tuntui vielä ennen viime kevään vaaleja olevan puoluerajat ylittävä konsensus järjestelmän yksinkertaistamisen tarpeesta. Toivoa kuitenkin sopii, ettei ”sotu-liemestä” kiehahda uutta ”sote-soppaa”.

Näkökulmaksi myös oikeudenmukaisuus

”Epätyypilliset” työsuhteet ovat myös herkkä aihe. Ne eivät ole vain vapaaehtoisia valintoja, joita innosta puhkuvat asiantuntijat tekevät halutessaan painaa puolet vuodesta täysillä töitä ja viettää toisen puoliskon surffaten etelän lomasaarilla.

Alusta- ja jakamistaloudessa monet itsestään selvinä pitämämme asiat muodostuvatkin haasteiksi, kun perinteisiin työsuhdemalleihin kehitettyä sääntelyä ei pystytäkään soveltamaan uusiin toimintamalleihin. Kysymyksiä on paljon, valmiita vastauksia vähän: Mitä tapahtuu hyvinvointivaltion perustana olevalle verokertymälle? Entäpä työntekijöiden oikeuksille esim. työterveydenhuoltoon tai sairauspäivärahaan? Tai miten alustoilla tehty työ kartuttaa eläkettä?

Lainsäädäntö ei pysy uusien toimintamallien ja -mahdollisuuksien perässä, mutta tarve oikeudenmukaisiin ja reiluihin työehtoihin on ilmiselvä ja vaatii nerokkaita ratkaisuja.

Monelle keikka- tai vuokratyö on ainoa vaihtoehto. Se on tapa työllistyä esimerkiksi silloin, kun muuttaa maahan ilman verkostoja ja ilman suomen kielen osaamista. Monet nykyisistä epätyypillisistä työsuhteista löytyvät aloilta, joilla ei vaadita korkeaa osaamista tai muodollista pätevyyttä. Keskimääräiset ansiot saattavat jäädä lähtökohtaisesti kehnoiksi etenkin, jos työtä on ajallisesti tarjolla vähemmän kuin vakituisissa töissä.

Reiluus ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä kaikissa työsuhteissa. Meidän on pidettävä huolta, että työn muuttuessa mahdollisuudet hyvän elämän tavoitteluun eivät karkaa kenenkään käsistä. Työsuhteiden erilaisuuden ei lähtökohtaisesti pidä asettaa ihmisiä epätasa-arvoiseen asemaan lain edessä. Kaikkien panosta tarvitaan, muttei hinnalla millä hyvänsä.

Kirjoittaja toimii työnantajakuvakonsulttina Duunitorilla. 

Lue lisää aiheesta

Global Candidate Preferences -tutkimuksesta tiivis infografiikka